minulla ei ole oikeasti mitään asiaa. luutusin lattian tänään vanhalla vauvapyyhkeelläni. jossakin ja kaikkialla ihmiset suorittaa. yllätys.

ja nyt pääsen asiaan josta haluan sanoa niin paljon ja paljon. mikä on vikana. mikä on vikana minun ikäisissä ihmisissä, minun aikalaisissa. ei niitä voi sanoa ikätovereiksi. ei ole enää mitään. voin olla väärässä, mutta tuntuu, ettei ole mitään kapinaa. ei kapinaa vanhaa eikä yhtään mitään oikeaa kohtaan. ei, kapinaan ei lasketa pääntäyteenvetämistä viikonloppuisin. sitähän ne vanhatkin tekee. ei enää mitään romantisoivia toiveita. ei älyllistä kapinaa. kaikista on tullut samanlaisia ovat sitten keski-ikäisiä tai juuri ja juuri baari-ikäisiä. (poikkeuksia on, tiedän, en ole idiootti. tai olen mutta tiedän silti. ei saa yleistää, mutta on pakko. ilman yleistämistä ei voi tehdä nyt mitään.) nuori minun aikalaiseni on alistunut tietämättään kaikkeen paskaan jota vanhemmat ihmiset sanoo. en tarkoita mummoja ja pappoja, niissä on sentään jotain. tarkoitan työelämäsukupolvea. haistakaa työelämänne. miksei ole kapinaa sitä maailmaa ja niitä odotuksia kohtaan jotka meille on vain isketty eteen, miksi ne vain otetaan faktoina? suorita. selvä. suoritan. nämä minun ikäiset vain ei tajua että sitähän me tehdään, sitä mitä meidän käsketään. ei tajuta, sillä luullaan vain että itse tehdään se päätös olla ja tavoitella sitä mitä vanhat ummehtuneetkin on. ei nähdä eikä eroteta. ollaan aivan vitun tyhmiä. luullaan kaikkea ja uskotaan kaikkea. palvotaan kaikkea paskaa ja sitten haukutaan kirkkoa. viihteellistetään kaikki. ei tiedetä mistään mitään ollaan apaattisia lobotomia rakastan sinua. joskus kai kapinoitiin vanhoillisia ja konservatiivisia vastaan, nyt pitäisi hyppelehtiä ja hakata kylttejä nuorten naamoihin. asiat ovat kauniisti kun pitäisi kapinoida nuoria vastaan nuoruuden puolesta. todella kauniisti.

ja minusta tuntuu ettei voi enää koskaan milloinkaan kuunnella The Whon My Generationia ( täällä patti smithin versio ) ollenkaan. tulee niin valeolo.

otsikko dirty pretty thingsiä

voi itku anteeksi kylläpä minä oksensinkin kaiken.

(en ole hyvä ihminen, älkää luulkokaan.)