Tänään olen kyllä ollut ilmapäiden ilmapää

se on sellainen fiilis että silmät on lautasen kokoset ja ilmeettömät - koko kasvot on ilmeettömät - katselee vaan ja se kaikki käy sisuksiin eikä tajua mitään, pää on kuin ilmaa.

se on maailman paras ja kummallisin tunne. viimeksi mulla oli sellainen olo ehkä syksyllä

kun karkasin koulusta ja satoi ja kävelin kuraisessa ainolanpuistossa ja istuin jossain ihme katoksessa- koko puistossa ei ollut ketään ja satoi aivan hullusti-

se on erittäin inspiroiva fiilis, tulee tunne että pitää saada kirjoittaa se kaikki ylös, se on aivan sekopäistä, sitä vaan katsoo asioita ja tuntee että pakahtuu - en osaa selittää tätä, se on jotain hullua näkyä kaikki

nyt minua harmittaa aivan suunnattomasti etten kirjoittanut mitään kun tulin kotiin, vain pieniä muistiinpanoja kännykkään bussissa.

 

tänään näin erästä maailman tärkeimmistä ihmisistä

mutta tulin hulluksi kun tuijotin tätä kaupunkia puolestapäivästä iltapäivään asti, puolenpäivän aikoihin kaupungissa oli kasoittain ihmisiä, katseltiin vauvojen ja aikuisten vaatteita ja leluja, stockmannilla myydään lapsille hippien kaleidoskooppeja! -paikat olivat täynnä, kahviot ja vessat, heitä pursusi joka kolosta, valot -

iltapäivään mennessä ihmisiä oli mutta vähemmän, hyvin vähän, maailma tyhjentyi, mun pää tyhjentyi, istuin bussipysäkillä ja katsoin hoipertelevia miehiä lastenvaatekaupan edustalla, kaikki on vain sitä että käsitättekö,

oulu ei ole muuta kuin surullinen kaupunki, joo, torit ja aitat ja kirjasto koittavat peitellä sitä mutta kyllä, vaikka siinä vieressä onkin meri ja lasi-ikkunaisia taloja, oulu on kovin surullinen kaupunki, sorakasoja ja märkiä rantuja harmaantuneella asfaltilla jolla ei kesäisin kannata kävellä varpaisillaan - olen kokeillut ja mustuin - ja vaikka rakastankin näitä harmaantuneita laatikkotaloja enemmän kuin mitään muuta

tajusin että täältä minun on lähdettävä pois koska

oon jo valmiiksi surullinen, oon surullinen ihminen ja se naurattaa mua paljon. se on hassua kun ihmiset on iloisia.

ovatko muutkin kaupungit tällaisia?

 

17 vuotta suht samassa paikkaa mutta olen voitolla koska näin ihanaa, iloista ihmistä -

vaikka nyt en tiedäkään mitä tehdä, yksinäisyys syö sipsejä mun kanssani .