Naureskelit, kun mietit, kuinka monta vuotta tulen tänä vuonna täyttämään. ''Niin paljon! Oot kyllä vähän enemmän viisvuotias!'' Henkinen ikäni on kyllä  lähempänä syntymääni kuin sitä ikää, jolloin tulen kuolemaan. Tietysti; enhän ole edes elänyt sen vertaa, että olisin voinut saavuttaa Vanhuudenviisauden.

Kai minun pitäisi olla vastuullisempi, vakavampi, järkevämpi ja itsellisempi. Sellaisiksihan aikuiset mielletään. Mitä jos minä haluan olla itsenäinen mutta myös lapsellisen sinisilmäinen? Mitä jos haluan leikkiä ja kuvitella ja ihmetellä otsa rutussa? Kasva aikuiseksi! Mutta miten sellaiseksi tullaan? No en tiedä.

Ai, ovatko kaikki infantiilit piirteet huonoja? Pah, raja aikuisten ja lasten välillä kun on aika häilyvä. Nämä riittävän isot ja vanhat ihmiset, siis aikuiset, kun usein omaavat lapsille tyypillisiä piirteitä, kuten kärsimättömyyttä, avuttomuuttaja turhaa, tiedostamatonta suorasukaisuutta. Ja lapset ovat vain mini-kokoisia kuvia aikuisista. Ja dementoituneet aikuiset saattavat lopulta taantua lapsen tasolle. En tiedä, kuka olet ollessasi lapsi ja keneksi tulet aikuistuessasi.

Ja minä en edes pidä lapsista. Aikuisista sitäkin enemmän.Päätin kuitenkin laittaa  uuden ulkoasun kuvastamaan kakaramaisuuttani ja turhamaisuuttani.