viikolla sataa joka päivä ja
joka päivä raahaan itseni opiskelemaan
jos rehellisesti sanotaan niin
en minä tiedä mitä helvettiä siellä teen
tai oikeastaan -
mitä minä missään enää teen.
viikolla olen joka päivä
vähemmän ja vähemmän läsnä
kun tulee torstai tai perjantai tai lauantai
viikko loppuu ja pistän pääni sekaisin.
maalaan kasvot, kävelen
yksin
kevein askelin
kuuntelemaan, juomaan
sydämen liikkeelle
kädet tärisemään
kuuntelemaan ja juomaan
ei surullista ollenkaan mutta
sitten ne lopettavat soittamisen,
mitä voit enää tehdä -
et mitään niin
takki avoinna yksin
mutta suojelusenkelin kanssa
kävelet kotiin
sen verran sekaisin ettet pelkää
hiljaa seinänvierustoja
tyhjänä niin kuin aina
tyhjempänä kuin koskaan
pimeässä, tyhjää kotikatua
kylmä kostea maa alla
viimeinen sätkä oven edessä
ennen kuin
ryömit hissin keltaiseen valoon
siinä valossa olet yhä se sama
sama likainen liha luiden ympärillä,
samat ontuvat saappaat, sama
alkava juonne suupielessä,
ryömit keinuvaan huoneeseen
ja vuoteeseen
keinuvaan vuoteeseen,
tyhjyys jonka
täyttää aina väärillä asioilla
jotka tuntuvat oikeilta
tyhjyys jonka nimeä en
enää uskalla sanoa ääneen.
Kommentit