Olisipa pääni aivan tyhjä. Haukottelu saa nuo vauvat tärisemään. Ehkä ne jonain päivänä kuolevat niin minun ei enää tarvitse olla äiti.

Tuuli kolisuttaa taloa, aivan kuin se koettaisi päästä sisään. Pihan pensaissa parveilee lintuja ja ne lentävät pakoon minua ja kolisevia jalkojani. Aamukuudelta toivoin pääseväni Ikean kuvaston vuoteisiin nukkumaan, väsytti, oli kylmä. Kaikki on niin pahuksen tyhjää. Huulet on kuivuneet ja hiusjuuri haluaa tummentua ja reidet sen kuin turpoaa. Ehkä kuvittelenkin kaiken.

Muistan jonkun viime viikon hämäristä päivistä jolloin se pyysi mua jonnekin, hämärä päivä tosiaan. Mamuskini sanoi sitten totuuden ja se satutti mua. Mä en lähtenyt minnekään, mun ystäväiseni yritti vain kai että olisi ollut hauskaa, se yritti kai minuun tarttua ilman tarttumista, se ei tiedäkään että minä olen ilmaa jonka lähelle ei tulla.

Tänään aion palella kalsareissa ja jättipaidassa, pimputella Moon Riveriä ja lukea Vanhaa testamenttia. Pelkään nälkää. Minun tulisi päntätä svenskaa ja engelskaa, mutta olo on liian kaunis ja toivoton siihen, syyslauluja ja teellä pois paha maku suusta. Toivon että olisin mökillä, paljon vaatetta päällä ja edessä paperilautasella tuhottomasti hernekeittoa. Syksy tekee musta tällaisen tajuttoman. Ja kaikki keinot ovat epäterveellisiä.

Eppujen Njet Njet, miksi minä rakastan rakastan rakastan tätä laulua? Olisin halunnut kirjoittaa nuo sanat.

Terveisin Homssu. (Ehkä mun pitäisi vaihtaa mun nimimerkkini? En minä ole mikään Omenankukka, korkeintaan joku siinä pörräävä paskakärpänen. Jonain päivänä vielä olen sitten eri niminen.)