henkinen nuha vai jaksonalun pelkotiloja? vai ei mitään vai kaikkea.

yhtenä päivänä taisin huomata etten olekaan enää niin hulluna. ja kun tajusin miksi en, niin apua että järkytyin, sehän on siksi että pidän sinua eräs kauhean naiivina, ja helvetti että näenkin sen selkeästi, olet pelkkä lapsi etkä tajua sitä. lapsi, jota en tietenkään itse ole, HAH, olen aina ollut kakara ja sitten tunnen olevani kuin joku mummo, en nyt ehkä kuitenkaan, kuitenkin olen puolet sitä ja puolet tätä, sitä sun tätä.

otapa siitä selvää, mutta silmiä särkee nyt jumalattomasti. joka tapauksessa, tässä yksi johon olen miltei tyytyväinen, ainakin nyt.

 

vedän varpaani valonkajoon

sinä tuhiset unta

alakerrassa

 

ei sittenkään.