pitkästymiseni on ihmeellisissä mitoissa mutta haluaisin sen muuttuvan oudommaksi vielä.

koska tämäkään päivä ei ollut riittävä.

harhailin katuja eteen ja taakse suu auki. tänään lopetin taas tajuamasta aikaa. mumisin ja lopetin puhumasta enkä uskaltanut soittaa puhelua. vapautin aivoni kun kirjoitin runoa oksennuspusseista ja enkeleistä. en tajunnut enää mitään, tuulee ihan hirveästi joka puolelta, ainakin luulen niin.

vietän aikaa itsekseni, vetäydyn. kyllästyttää yksinkertaisesti. juttelen ihmisille vaikka en jaksaisi puhua enää sanaakaan.

ihmiset sanovat että näytän puolikuolleelta. haukottelen vain lisää ja leikin mukana.

ajattelin tänään että voisin hymyillä enemmän. paul newmanin syytä.