Tai ehkä olen hukannut itseni ja pääni jonnekin.

 

'' Am I here or am I there

Or am I playing on the stairs

Am I in my room with my toys

I am the disappearing boy ''

Green Dayn ensimmäiseltä levyltä, jonka joskus kauan sitten hullaannuksissani ostin.

Ja nyt tuntuu siltä kuin voisin kuunnella

koko

levyn

putkeen.

 

Ja se on yhtä kuin asiat kummallisesti.

 

En tajua enää mistään mitään, en ymmärrä mitä tuolla ulkona on, en tiedä missä olen, en vain käsitä mitä järkeä missään on.

Koska missään ei ole mitään järkeä. Ei koskaan ole ollutkaan, mutta aina yhtäkkiä sen tajuaa ja menee sekaisin.

Rakastan kesää, vihaan kesää, on hiljaista, yksinäistä, näennäistä vapautta ja sairasta tylsyyttä.

 

Huomenna minussa pitäisi olla jotain järkeä ja ytyä kun menen mummoja ja pappoja auttamaan.

Sama vaikka ikkunani takana kasvavissa pihlajissa hyppisi apinoita kukkabikineissä, en huomaisi kuitenkaan.