Huomenna Tour Eiffel katoaa minun seinältä ja tilalle tulee jotain muuta. Tulee lokakuu.

Olen miettinyt tätä blogia. Tänään vain ja hetken ajan, mutta kuitenkin. Että onko järkeä vai eikö ole. Että miksi oikeastaan. En kirjoita tänne enää mitään runoja. Kirjoitan vain pötköön kaikkea mitä olen tehnyt enkä edes oikeastaan tee mitään. Voisin alkaa pitää ihan oikeaa päiväkirjaa itselleni käsinkirjoitettuna. Säilyisi niin että voisin lukea joskus myöhemmin sen. En tiedä. Haluaisin vain olla hiljaa. 

Muistan kun muutama päivä sitten baari-illan jälken istuin bussissa ja toivoin, että olisinkin astunut vahingossa väärään bussiin ja sitten olisin joutunut jonnekin pimeään metsään.

En oikein tiedä mitä tehdä. Ajantaju on mennyt pytystä alas enkä muista enää syödä siemeniä. Päässä soi vain kauniita lauluja ja maalaan akvarelleilla ja kirjotan runoja täällä päivät pitkät. En tiedä edes aina mikä päivä on. Välillä joudun menemään kouluun. Maanantaina taas. Niin ja mulla on nuha ja lakana rikki. Mutta olen oppinut olemaan surullinen ja iloinen yhtäaikaa. Hyvä vaan. En minä tiedä en tosiaan.