Voisin vielä yhden kirjoituksen verran kaivella muistikirjaani tälle päivälle.

 

Häkkini kalterit ovat minulle näkymättömät

Ne ovat kai niin kaukana etten näe

Pidättävät silti ojentaen

 

Juoksemasta aamuneljän sateisiin

Itkemästä täyttä kurkkua tyynyyn

Hyräilemästä sykyttävää laulua

 

En ole luonut häkkiäni itse

Se on tullut itsestään, kuin palasena

kasvatustani

 

En tiedä oikeasti