mulla olisi jotain tärkeää tekemistä.

mutta en jaksa.

ihmiset ovat mukavia mutta minä en.

mulla ei taida enää olla mitään sanottavaa

koska ajatukset on vaan sitä samaa mössöä.

 

ensi tiistaina pidetään yhdessä kahvilassa lausuntatilaisuus.

kuolen varmaan jännityksestä silloin. tarvitsisin rauhoittavia.

eli MIKSI helvetissä lupauduin menemään?

 

nyt voisin vain odottaa että saan syödä maksalaatikkoa (vaikka eivät ne vanhat raajat taida sillä tulla takaisin)

ja maata lattialla niin kauan että liimaudun siihen kiinni.