Täällä sataa, heräilen kuudelta ja ensi viikon lomailen kotosalla. Itseni kanssa.
Menestys koulussa ei tunnu enää yhtään missään.
Toivon että voisin tappaa lapseni.
Mä ja mun pikkuveli ei puhuta eikä se halua tuntea mua.
Näen kuvia ihmisistä joiksi haluaisin muuttua.
Ihmiset kertovat mulle kuinka hauskaa niiden elämä on ja kuinka monta puhelua ne on saaneet.
En tiedä haluanko enää olla blondi.
En keksi enää mitään puhuttavaa.
Pistän itseni välillä hymyilemään koko kasvoilla.
Toisina päivinä olen lihava ja toisina haluaisin halata itseäni.
Ja kakkamaisin juttu: Olen rakastunut. En ala.
Kommentit