Lähdin etsimään vapautta sieltä missä sitä ei minulle ole. Metsät ojat ja halkeilleet tiet hämäävät, olen rauhattomampi kuin aikoihin.

Olen vieraiden seinien sisällä kotirouva, joka juo liikaa coke zeroa ja on vainoharhainen. Pelkää huomaamattaan koko ajan, pelkää, että rauha rikkoutuu, pelkää autojen ajavan pihaan ja ihmisten ryntäävän sisään. Ovesta joka aukeaa vaikeasti.

Tässä talossa on sitä paitsi aivan liian kuuma. Liian kuuma aivan kaikkeen.

Kuitenkin tavallaan olen vapaa. En osaa luoda siteitä, unohdan ihmiset vanhoille paikoilleen. Olen vapaa hyvistä asioista ja hyvistä ja pahoista ihmisistä. Ihmisistä, kyllä, heistä ennen kaikkea. Onko se sitten hyvä vai huono asia - en välittäisi vastata, en välittäisi vastata yhteenkään kysymykseen enää. Joka kerta yllätyn, kun toinen kotini ei olekaan koti.