Yhtenä päivänä jolloin koulu saattoi olla loppunut, tai sitten ei, muisti on lyhyt

 

Minä

lievästi haalistuneessa tekorusketuksessani

aamulla kasvoille suditussa, nyt jo suttuisessa meikissäni

korvissani loisteliaimmat koruni

ja käsissäni nihkeät kumihanskat

keskellä vihreää pihamaata

siivoamassa paskaista rotanhäkkiä

melkein kiroten ylettömän hajun ja kiusaavan tuulen vuoksi

Tajusin tilanteen huvittavuuden ja melkein hihitin

 

 

Illalla

sälekaihtimia sulkiessani

En olisi halunnut mitään muuta niin paljon kuin

Vapautta

Tuota yötä ja taivasta

 

 

Kello oli sitten 5:20 ja

heräsin kaltereiden kalinaan

Olinko se minä, yrittämässä vapauteen nuhjuisesta kammiostanì?

Ei vaan vauva

Arvatkaa, en ollut lainkaan kärttyinen sillä maailmassa riittää unta, minulle ainakin, ja elämää myös

Käperryin häkkinne viereen, vauvat jos muistatte, peitossani ja hiljenitte vähäksi aikaa

Melkein sammahdin siihen, en ihan