Kotona taas, pohjoisesta pois, vihreät puut kotikaupungissa. Kastuin kahden päivän sateissa, pesin ikkunoita, en voi sanoakaan kuinka helppo on ollut taas olla. Hengitys kulkee vaivatta, löysin sieltä sittenkin vapautta, löysin paljon ja kaikkeutta. Edellisen kirjoituksen ahdistus haihtui pian, ihmiset ovat vahvistaneet minua, heikkoa minua. Olen matkannut itseni kanssa jälleen, enkä vain itsestäni huolimatta niin kuin yleensä.

Täällä minä vain matkaan ja pysähtyä ehdin vasta kesäkuun lopulla jos silloinkaan, rakkaat ystäväiseni. Liikkeellä koko ajan, tuskin ehdin ajatella liikaa eikä se minua haittaa, liiat ajatukset vain kääntävät vatsaa. On paljon tekemistä, on paljon edessä, mutta mikään ei tunnu pakolta. Nyt ryömin vuoteeseen ja rauhoitun, huomenna vasta on taas herättävä varhain, pestävä otsatukka ja maalattava kasvot. Kaikki järjestyy. Ostan uudet farkut ja kaikki järjestyy.