surku olo.
(jos et löydä surkeudesta mitään hauskaa niin älä lue)
mun kaikkein hilpeimmät lempilaulutkin löi mua bussissa
vaikka kuolasinkin innoissani ikkunassa kun se bussi ajoi niistä tajuttomista lätäköistä
mulla ei ole enää 14-v. applen reisiä eikä pyllyä
ja otsatukka on huonosti
ja vaikka kirjoitin kaksi ihan tajuttoman hyvää psykan esseetä
en saanut nähdä sitä ihmistä jonka halusin nähdä, hymyillä sille, hymyillä sille vähäsen vaikka niin,
en minä voi kelleen kelvata
äiti sanoo pitäis lähteä lappiin mutta mitä minä siellä no piristyisin! no enkä varmasti! minuun iski kammottava lapinihmisfobia
en oikeasti tiedä miksen halua lähteä vai haluanko sittenkin lähteä ja se johtuu siitä etten ole edelleenkään siinä helvetin ajattelun vaiheessa niin että siinäpä sitä ollaan, ei onnistu nämä ongelmanratkaisut
ja nyt äiti vihaa mua eikä meillä ole edes puikkoliimaa
haluaisin vain erakoitua seuraavaksi neljäksi päiväksi syödä suklaamunan päivässä ja olla itsekseni
surkutella
ja surkutella lisää
etten päätyisi siihen tilaan, siihen "pelaan pasianssia/vapaakenttää/jotain muistipeliä tai muuta paskaa" olotilaan jossa ei edes kuule musiikkia joka soi
minun pitää ostaa sitä puikkoliimaa, mennä tuohon kurahanskat ja -puku -keliin
Kommentit