olen päästäni riekaleilla.

mitä jos yhtäkkiä taas tajuaisin kuka olen ja missä olen ja mikä on? yritän tehdä kaikkeni jotta olisin päästäni pois. ja olen siinä hirveän hyvä, turruttamisessa ja sellaisessa, riittää vaan kun käyttää mielikuvitustaan - puhun itsekseni ja keksin mielikuvitusihmisiä, puhun itsekseni ja puhun ihmisille jotka ehkä ovatkin olemassa - leikin koko ajan ettei todellisuutta ole olemassakaan, pakko ajatella koko ajan jotain ihan muuta ja olla laskematta tunteja ja mulla on ihan hirveän hauskaakin välillä

 

hirveän vähän velvollisuuksiakin jäljellä mutta laistan niistäkin, olen hirveän hyvä siinä myös, juoksen itseäni karkuun (pää kolmantena jalkana)

nukkumaan mennessänikään en voi rentoutua ja vain hengittää sisään ulos, on pakko ajatella jotain muuta etten vain tajuaisi että tässäpä tätä taas ollaan -

mun suojelusenkeli on jotenkin pettynyt, tiedetään -