en oikeasti. vaikka olen tehnyt piparitalon. ja katsonut pakollisia joulujuttuja telkkarista. ja syönyt riisipuuroa. toivoin etten saa mantelia ettei ihmisten tarvitsisi katsoa minua.

haluaisin viettää joulun jonkun kivan kanssa. en välttämättä oman perheen, josta olen kehittänyt suurimman vapaudenriistäjäni. tai en ehkä kehittänyt. ehkä se on ollut sitä aina. niin, jonkun kivan kanssa joulu ehkä olisi jotain. laittaisimme hillittömästi jouluvaloja yhteen huoneeseen ja pelaisimme jotain lautapeliä ja kävisimme hiihtämässä ja lopulta keskiyön aikoihin vetäisimme pöntöt sekaisin ja aamulla voisimme jatkaa lautapeliä ja syödä rieskaa hirveällä voimäärällä. tai ehkä mieluummin jotain muuta, mutta en jaksa miettiä nyt, en tahdo aivan surkufiilistä. joulu on kuitenkin vain päivä. jona jeesus ei todellakaan syntynyt.

ehkä epäjoulufiilis johtuu siitä etten ole enää lapsi. tai siis enhän minä ole ollut seitsemän vee pitkiin aikoihin. vuosikymmeneen. mutta silti. minä en jaksa olla näin vanha. en jotenkin pysty innostumaan joulusta. tai en tiedä, ehkä saattaisinkin innostua kaikista jouluun liittyvistä kakaroiden jutuista, jos vaikka pikkuveli suostuisi lumisotaan. niin ja lahjat. ainoastaan jouluna olen materialisti. kaunein joulu on coca-colan mainos. kirkkaita sähkövaloja. söpöä lunta. joulukuusi ja lahjoja. lämmin takki ja lallallaa. mutta kun on tämänkin ikäinen, pitää tajuta joulun sanoma ja kaikkea paskaa, kornia, kuvottaa.

johtopäätös: en ole enää kovin lapsi, mutta olen kuitenkin, seura on täysin väärä nyt jouluna ja aina enkä ymmärrä mistään mitään.

joten hyvää joulua!

niin, ja kohta käydään hautausmaalla, että minä tykkäänkin hautausmaista!pääsen taas kuvittelemaan kaikenlaista, olemaan kakara...