Tuuli käy silmiin, pitää siristää. Kävelin siltoja, vettä alla, murehtimatta. Tämä likka on Suomen Kuvalehdessä, lähitulevaisuudessa, ihan. Että yippee. Eilen kävin kampaajalla, kampaajan sormissa tuoksui vielä heikosti aamun sätkä, nyt hiukset on vähän lyhyemmät ja otsatukankin alta näkee jälleen.

Enää vajaa kuukausi aikaa lukea pääsykokeisiin. Yksi kirja on vielä avaamatta ja muutenkin olen opiskellut kehnosti - tuntuu pahalta - tuntuu kuin olisin pettänyt kaikki. Ihan kaikki, jotka ovat toivottaneet onnea, patistaneet tai luulleet, että minusta on siihen. Jotkut luulevat, että minusta on kaikkeen. Minäkin luulen välillä.

Ostin kengät. Ehkä liian korkeat, pitäisi varmaan ostaa matalammat. Mutta ei, ei minun sitäkään kannata surkutella, oikeastaan - kannattaako mitään ?