kun kaduilla tuoksuu hennosti savu, kaipaan nuotioita

kaipaan sitä takkiin takertunutta hajua

kaipaan risukon keskellä viileää ilmaa, vanttuita.

Toivottavasti en syönyt juuri viimeisiä mustaherukoita.

Mulla on menoja ja tehtävää, käherrän otsatukkani aamuisin,

olen väsynyt iltapäivisin, kulunut kasvoista ja huulista,

olen väsynyt iltaisin, valmis kömpimään piiloon peiton alle.

Posket hehkuu ja kädet jäätyy, mun elämä. Huono ryhti vielä enemmän. Mun elämä.

Kaikki villasukkani ovat pesua odottamassa

ihminen jota on ollut ikävä soitti,

pyysi minua hovineidiksi helmikuussa.

 

Ette arvaakaan kuinka hyvä on että on syksy. Vaikka ei voikaan enää käyttää aurinkolaseja.

Vai voiko?

Ja tuleeko sitä hyvää elokuvaa ikinä?