Tänään,

oltiin kai aika rentoja ja väsyttäviä filosofian opettajia, vähän aikaa

me paikalle vaivautuneet jaksettiin filosofoida, lähtö,

 tuijotin, bo kaspers orkester tuli ruotsin luokasta, undantag, tiedetään tiedetään, herätti minut mene bussipysäkille undantag siinä vasta paskaa, bussissa lauloi jippu, tuonelan koivut ja

kuskilla vaikeuksia repiä kuittia siitä aukosta josta se tulee mustavalkoisena, kovin oli hiljainen bussi vaikka niitä lapsiakin lapsia joo niistä en pidä,

minusta tuntui että kestän päänsäryn ja raah nämä silmät, kestää saattaisin niin kuin uranainen, sillä on kiire ja meno ja superjaksaminen siltä minusta tuntui, kotona se sitten havahtuu on yksinhuoltaja,

kakarat niin, ne karvaiset, tarvii ruokaa, bussi on hiljaa ja äiti soittaa se on ollut kampaajalla se kysyy mitä minulla on kaulassa

turkoosi kaulahuivini, se on ongelma, minä jatkan, luen kirjaa siinä on änkyttävä poika ja minulla on hirveästi sympatiaa sille, sille niin kuin sille yhden elokuvan änkyttäjälle, sille joka hoivasi kalaa nimeltä Wanda,

ihmettelen nyt miten minulla ei ole sitä vikaa, sehän olisi sopusoinnussa minun kaikkien vikojeni kanssa, kaikkien niiden, älkää ajatelko että haluan ongelmia, idiootit, jos vielä änkyttäisin, mutta ihan hyvin niinkin voisi olla, kotona on suklaakeksejä ja särkylääkkeitä,

kirjoitin runon syksystä, tänään aiemmin mutta tänään niin.

selkäni on kipeä, mutta kuori kannattaa.