Kylpyhuoneen lattia tuli tahmeakis, kun lavuaarin reunalta ja tytön leualta putoili saippuaisia vesipisaroita. Upottaessaan kasvonsa pyyheliinaan hän havaitsi jotain pysyen kuitenkin ilmeettömänä. Tämä pyyhe, tämä pyyhe, se tuoksui samalta kuin kaikki hänen puseronsa, mekkonsa, tyynynsä, peitteensä. Kaikki häneen koskettanut oli kadottanut oman puhtauden tuntunsa ja imenyt itseensä tämän hajun, jota tytön oli vaikea hyväksyä omakseen - niin ummehtunut ja kuollut ja lämmötön hän ei voinut olla.

Nyt hän kykeni haistamaan tuon tuoksun itseään ympäröivässä ilmassa. Jonkun oli vahingossa täytynyt sulkea tuuletin.

Mutta jos avaan ikkunan, sääsket imevät vereni.

(Tähän tekstiin meni muistaakseni aika kauan silloin joskus. Jopa pisteitä ja melkein rakenne ja ihan pitkiä lauseita. Ja hei tähänhän voisi laatia jonkin otsikonkin!)