Minusta tulee kurttuinen mummo, värjään ohuet hiushaituvani mansikka-blondeiksi ja niitä värisyttää tuuli, kun kurkistan ikkunasta ulos. Pidän nuoruusaikojeni vaatteita, kittaan kaakaota ja imen savukkeita kaiket päivät.

Eikä minun tarvitse enää printtailla lukujärjestyksiä. Tai muistaa, mikä linja-auto milloinkin kulkee. Tai opiskella fysiikan lakeja.

Mieluummin elätän sisäisen mummoni nyt, jotta voin kuolla nuorena ja elää ilman sairasta kipua. Ettei tarvitse päivitellä, miten sormet eivät enää kykene kiitämään pianon koskettimistolla.

Sisälläni pieni mummo ja lapsi heräävät yhtä aikaa kuin minäkin, elävät sovussa keskenään.