että olen viisas, olen tajunnut tänään pari asiaa varoitus aivan älyttömän pitkä teksti täynnä kakkaa tulossa lukekaa kuitenkin

olen miettinyt itseäni ja ikiomaa napaani tulevaisuudessa, tiedän se on aika itsekästä ja että olen välistä aika itsekäs. mutta ei sille oikeastaan voi mitään. tai voi mutta olen vaikka ja mitä velkaa itselleni enkä tosiaankaan aio jäädä oman itseni ovimatoksi. (onkohan se näin se sanonta. en pysty muistamaan juuri nyt mitään sanoja..) joka tapauksessa, olen miettinyt kaikkea mahdollista mitä voisin tehdä.

muutan pois tästä kaupungista, pois mamman ja papan helmoista. se on oikeastaan pakkojuttu, vaikka en tiedäkään minne menen sitten. täytyy vain päästä pumpulista pois, yrittää itse eikä vain olla ja ottaa mitä annetaan, kokeilla löytyykö vapaus jostain muualta. en välitä vaikka joudun varmastikin asumaan jossain paskamurjussa, katto on katto ja peti on peti. en tiedä romantisoinko köyhyyttä liikaa. saattaa olla niinkin. niin, muutan pois oulusta mutta joka tapauksessa pysyn vielä suomen maassa, ehkäpä helsinkiin tai jonnekin. haluan uuden kotikaupungin. sitten jossain vaiheessa elämääni voisin muuttaa ulkomaille, britteihin varmasti.

en edelleenkään tiedä onko maailmassa mitään ammattia tai edes mitään koulua mistä voisin pitää. haluaisin olla pääosin itsekseni. voisin hommata itselleni jonkin iisin ja mukavan työn. en välttämättä mitään aivotyötä enkä ehdottomasti mitään johtamistyötä. jossain vaiheessa jotain luovaa ja aivojuttua sitten. mutta ensin ehkä jotain rauhallista ja kivaa.

sitten ehdottomasti kirjoitan. runoilla ei voi elää. TIEDETÄÄN. voi tätä paskaa maailmaa. minä haluan elää runoilla, haistakaa paska koko helvetin maailma. voisin osallistua johonkin kirjallisuusseuraan. en kyllä oikeastaan tiedä mitä ne semmoiset on ja etenkään missä niitä on, mutta keksin tämän jostain kun luin jotain nettisivua. no ja voisin myös osallistua kirjoituskilpailuihin. ja ehdottomasti sitten pääsisin julkaisemaan jonkun runoteoksen ja sehän olisi aivan sairaan hyvä.

jippii, kun kerran pääsin unelmoimaan unelmoidaan lisää!!! (ei, en päästä tätä kuitenkaan ryöstäytymään käsistä.)

yksi asia minkä haluan toteutuvan. aion päästää minut itseni valloilleen. en tiedä keneksi olen tullut mutta en pidä siitä ihmisestä. haluan päästää sisäisen sekopääni irti. minua ärsyttää kun tämä on sitä ettei ikinä voi olla vapaa. haluaisin kiljua mutta en pysty. ihailen ihmisiä jotka vain ovat rauhassa sellaisia mitä ovat ettei mitään rajaa. sellaisista ihmisistä yleensä vaan lukee tai näkee minuutin ajan dokkareissa, ikinä en ole nähnyt yhtään vapaata ihmistä oikeasti. ja se itkettää. haluan että on hauskaa olla minä.

haluan tavata teitä ihmisiä. haluan tavata mahtavia ihmisiä ja olla mahtava ihminen. haluan että ollaan ja etsitään sisäisiä sekopäitämme yhdessä, en välitä mitä olette oletteko sairaanhoitajia teurastajanapulaisia vai työttömiä idiootteja, haluan ettei ikinä kasveta liian isoiksi. haluan että teille voi puhua kaikesta sähköiskuitsemurhista ja the clashista ja uskonnoista ja isoäideistä. haluan kokeilla huumeita teidän kanssa. tätä mielitekoa pelkään. mutta ajatuskin alkoholista saa oksettamaan. että pitäisi pistää jotain kummaa nestettä sisäänsä. mutta joku pienen pieni pilleri, mitä siitä se on vain pieni ja suloinen. tiedän olen varmaan vähän tyhmä. poistan tämän osuuden tästä tekstistä kuitenkin myöhemmin. mutta tämä onkin terapiatekstiä. että niin, jotenkin olen aivan typerän lääkemyönteinen. ne ovat turvaa. en tiedä miksi. mutta tajuan että minun pitäisi pelätä näitä ajatuksia. samapa tuo.

tajusin tänään myös jotain muuta. miksi enää olisin vihainen omalle pikkuveljelleni kun on paljon kivempaa olla sovussa? velipojan kanssa on kivaa tapella, sitä on kiva kutittaa, sitä on kiva halata, sen kanssa on kiva tapella. epäilen vain ettei veli pysty ikinä kunnioittamaan minua kun jotenkin aina käyttäydyn sen seurassa kuin viisivuotias sokerihumalassa oleva kakara joka luulee olevansa apina. oikeasti olen tosi rauhallinen tyyppi. kaikki muut ihmiset ajattelee että olen ihan fiksu ja hillitty ja semmoinen, mutta pikkuveli ei voi kuvitellakaan että miten vitussa tuo voi täyttää kohta kahdeksantoista! en kylläkään tiedä mitä vanhempani ajattelee minusta. olisi ihan kiva tietää. haluaisin muutenkin porautua kaikkien ihmisten aivoihin jotta näkisin mitä ne minusta ajattelee. niin, ja veli on häiritsevän normaali yläasteelainen. ja todella todella idiootti. mutta koska se on luultavasti ainoa velimäinen ihminen jonka koskaan tulen tuntemaan, parempi hyväksyä se.

on ihanaa olla näinkin varma itsestään vaikka se luultavasti johtuu siitä että on kuunnellut musiikkia näin paljon. en minä mitään muuta tarvitse että pään saa sekaisin.