Syksyt on ihan samanlaisia kuin ennenkin

mutta aina luulen että ne ovat edeltäjiään tärkeämpiä

viime vuonna olin yhtä väsähtänyt, yhtä sekaisin

mutta uskon olevani erilainen nyt.

nykyhetket ovat loppumaton kasa

kuuntelen yhä iloisia ja surullisia lauluja

ihan samanlaista

nyt ja aina

muistan kuinka minun piti ryömiä sinun vuoteeseen iltaisin

muistan risut ympärillä ja kasvoilla

muistan ampiaiset busseissa ja sandaaleissa paleltuneet varpaat, muistan yliopistollisen puutarhan, suuren hyttysen joka kuoli ikkunan väliin yhdessä yössä,

minä muistan kynttilät, mullan kengissä ja inkivääriteen Lontoossa.

Nykyhetket eivät ikinä lopu, en usko ystävyyteen mutta olen niin tyhmä että uskon ihmisten hyvyyteen.

 

Ehkä kauneinta maailmassa on se kun käsiä paleltaa talon sisällä.

 

En usko horoskooppeihin mutta viikonlopuksi luvattiin jotain ihanaa