Syksyt on ihan samanlaisia kuin ennenkin
mutta aina luulen että ne ovat edeltäjiään tärkeämpiä
viime vuonna olin yhtä väsähtänyt, yhtä sekaisin
mutta uskon olevani erilainen nyt.
nykyhetket ovat loppumaton kasa
kuuntelen yhä iloisia ja surullisia lauluja
ihan samanlaista
nyt ja aina
muistan kuinka minun piti ryömiä sinun vuoteeseen iltaisin
muistan risut ympärillä ja kasvoilla
muistan ampiaiset busseissa ja sandaaleissa paleltuneet varpaat, muistan yliopistollisen puutarhan, suuren hyttysen joka kuoli ikkunan väliin yhdessä yössä,
minä muistan kynttilät, mullan kengissä ja inkivääriteen Lontoossa.
Nykyhetket eivät ikinä lopu, en usko ystävyyteen mutta olen niin tyhmä että uskon ihmisten hyvyyteen.
Ehkä kauneinta maailmassa on se kun käsiä paleltaa talon sisällä.
En usko horoskooppeihin mutta viikonlopuksi luvattiin jotain ihanaa
Kommentit