Aamulla näin unta

mies joka on yksi jumalistani silpoi muovisikaa minua vastapäätä

vihastuin kun yhdeksän jälkeen heräsin vaikken olisi halunnut.

Illalla olin saanut vettä nenääni ja kyyneleitä korviini.

Ihmiset eivät tarkoita satuttaa mutta niin he tekevät eikä heitä kehtaa pyytää

lopettamaan. Vai satuttavatko ne? Vai satutanko minä itse? En voi vittu tietää.

Olen blondi.

Aloin ikävöidä ihmisiä. Yksi on kotonaan, syksy on jo pitkällä ja hänellä on tavallista tekemistä, pihalla on neulasia, se käy kylällä ja rakkaat ihmiset soittavat sille. Minä näen sen pian ja minulla on ollut ikävä, eilenkin olin haljeta mutten kuitenkaan soittanut koska kello oli paljon. Yksi heistä luultavasti ei muistele minua, minä olin pieni ja hän suurijalkainen, hän nauraa sitä kovaa nauruaan, muistan kerran kun

se kertoi ettei ollut saanut unta vaan oli mennyt ja ottanut pakastimesta jäätelöä -

se hymyili paljon - se on värjännyt hiuksensa ja pelkään että välttelen sen katsetta-

Ja yksi heistä on varmaan juuri katsonut teemalta ranskalaisen elokuvan ja miettii Oscar Wildea - minä tiedän niin paljon mutta niin vähän hänestä että olen pian luonut hänestä kauhean stereotypian -- ehkä hän sittenkin soittaa parhaillaan banjoa tai syö jugurttirusinoita tai laiskottelee ainakin --- Ja se yksi varmaan tuskailee koulun kanssa - hon är ju skoltrött - nähdään huomenna ruotsin tunnilla - se pyysi minut baariin torstaina - en tiedä. Olen väsähtänyt. Enkä käsitä, missä välissä ne luulevat minun olevan aurinko, leijona?

Olen joskus ollut heihin niin hulluna, aivan sekaisin niistä, niiden olemuksista, niistä kokonaan. Nyt en enää tiedä. Ne ovat leikkailleet hiuksiaan ja tulleet arkipäiväisemmiksi ja tutustuneet minuun, mikä on pahinta. Eräs heistä halailee vähemmän yliväsyneenäkin. Olen ----

liian vanha ja väsynytkö?

Turvottaa mutta jos ajattelisin kaikkia niitä tyttöjä kaikissa niissä elokuvissa mulla menisi paremmin. Kai. Niskanahasta kovasti kiinni vain. Irvistyshymyllä hus vain eteenpäin.