mummon kanssa

hautausmaalla

puhelemme oraville

.....

olin mummuskalla yön, söin ja nukuin ja söin kun syötettiin, nyt on jo lauantai ja niskat on kipeänä,

jo lauantai! apua.

huomenna

on

sunnuntai

apua

sitten

on

maanantai. ja voi vaan itkeä. tiedän miksi ja toisaalta en, on suht rento jakso mutta teen kaikesta stressiä olen siinä paras, ja auts apua tenttitehtävät ja ihmisiä joista ei välitä sen kummemmin ja jotka välittävät kaikesta aivan sairaan vähän, miksi ihmiset välittävät kaikesta niin vähän?

vai olenko luulosairas

apua apua haluan karata mökkeröiseen kaikkien mukieni ja paksujen paitojen ja haikukirjan ja kynän ja paperia ja saippuan ja kynttilöiden ja hernekeittovaraston ja supertehokkaan mini-imurin jne kanssa,

miksi menisin yliopistoon tms näyttääkseni muille ja saadakseni rahakkaamman työn jne kun kuitenkin koko ajan stressaisin ja väsyisin ja pelkäisin kaikkea ja kaikkia ja lopulta olisin aivan tööt, miksi, kun kuitenkin haaveilisin jostakin pikku lampaasta ja rauhasta, miksi kun vihaan rahaa, miksi, kun raha on joillekin jumala, siksikö? miksi, kun kuitenkaan en halua, siispä en miksikään

ja tästähän tullaan päätelmään ettei minusta tule mitään muuta kuin köyhä väärinymmärretty runoilija, onnellinen tai täysin onneton ei-mikään, joka laskee elämänsä sen varaan että on ihmisiä jotka tulevat luokseen mukanaan makuupussi ja hymyilevät aurinkoposket ja tarinoita elämästä ja että vieressä nukkuisi joku, lopulta kuitenkin havahtuen siihen ettei kukaan tullutkaan ja kynästä tulee vain paskaa

tarvitsen supertehokasta aivoimuria

tai lobotomian! (lukenut liikaa Lassia ja Leeviä)

 

''William, William, it was really nothing

William William it was

really nothing

..it was your life''

(Smithsiä)