oi ihmiset tämä sai uskonnosta ällän

yippee

vaikka innostuspöly on hälvennyt sitten perjantain musta tuntuu yhä että tässähän voi tehdä mitä vain

paitsi jotain. kuten

oppia syömään kuin lintu (yritän romantisoida koko asian mutta suuren suuri ongelma on se että pystyn romantisoimaan myös sen että syön kuin poika. ja sitä paitsi on kaikkein mutkattominta nälkäisten ihmisten seurassa on syödä niin kuin he eli kuin kasvuiässä olevat poikaset.)

mutta kakempi juttu on se etten omista kunnon pianoa ja se etten enää soita pianoa ollenkaan

ja se että minulla on maailman käsittämättömin ongelma siinä etten muka osaa keksiä mistä kirjoitan englannin artikkelin

tarkoitan, miten tyhjäpää sitä voi ollakaan..........

ja suuren suuri kakkajuttu on se etten osaa kirjoittaa mitään yhtään mitään hyvää. enkä muutenkaan yhtään mitään. inspiraatio on kadonnut. onkohan se tämä talvi vai tämä koulujuttujen paljous? vai laiskuus......

paitsi että hei tämän kirjoitin eilen ja olen siihen suht tyytyväinen vaikka se onkin kirjoitettu koulun yhtä kurssia varten ja vieläpä tehtävänannosta nimeltä "Ei koskaan enää".

Tulin kävelyttämään itseäni tänne päin.

 

Päristelin huuliani, olin

kaista mutta rauhallinen, nauroin

sieraimet väpättäen.

Kuuntelin lauseita jotka olivat pitkiä

posket palaen.

Olin takussa, olin sotku

menin alasti suihkuun

Oksensin lattialla nahkani nurin,

punasin huuleni

söin maksalaatikkoa ja

kuljetin sukkanöyhtää ympäriinsä.

 

Sain sähköiskun.

 

Kävin kävelemässä, kävin täällä näin

elämässä tai jotain-

ei kai koskaan enää?

 

Elämä on ihan kivaa oikeastaan. no kun saa pulista ihmisten kanssa. ja arvatkaa minä olen nauranut tämän kuukauden aikana enemmän kuin ikinä. mutta sanokaa mitä sanotte, vaikka onkin erakko, sitä erakkoutta pitää peitellä ja yksinäisyys se on jotain niin helvetillistä vaikka osaisikin kertoa Venäjän uskonnollisesta tilanteesta viime vuosisadalla

psykan kirjakin sanoo niin. tästä ei taida tulla mitään kovin tasapainoista.