kai tämä pitää nyt viimein kertoa - sain tietää jo kauan aikaa sitten että voitin eräässä kirjoituskilpailussa, mun essee, koulun kautta, jee ja niin, olenhan minä iloinen joo, hyvä palkinto tai, aika vau oikeastaan, mutta se mitä kaikkea siihen liittyy, se vain, täytyy mennä helsinkiin ja pitää puheenvuoro ja tavata erittäin tärkeitä ihmisiä, kääntää vatsaa ärsyttää jo valmiiksi, tänään soitettiin meidän kaupungin lehdestä- haluavat tehdä jutun ja minä - joidenkin mielestä tyhmä- sanoin että ei, ei taho, tympäisee jo hieman, hössötystä, en vain ole sellainen ihminen - pitäisikö olla?

 

ehkä olen jotenkin ymmärrykseltäni vajaa. mutta olen aika tyytyväinen nyt. en halua olla kuvassa. tärkeää on että herra reed laulaa ja että

päässä ja paperilla on paljon sanoja.