Viikonlopuksi katoan Lappiin.

Suvaitsemattomien hiljaistenihmistenvihaajien ja kevytnatsien, armeijaan (tai sen miesteniskemismahdollisuuksiin) hupsahtaneen seekkutytön, kälättävien räpätätien, hassunhauskojen ukkojen, tietokoneen kanssa naimisiin menevien pikkupoikien, ikkunasta tuijottavien kaikkitietävien kyylien, muistottomien vainoharhaisten mummojen luokse.

Niin miksi? No sen armeijaan kadonneen hullun ystäväiseni vuoksi.

 

Monenko päivän päästä vapauteni on ohi, monenko päivän päästä minut suljetaan, sinne missä tapetaan pieniä lapsellisia suloisia ihmisiä ? Alkaa koolla tai älllällä miten sen sanoa haluaa.