Syksyllä minä olen iloinen mutta vääristynyt ja surullinen, ihan vinkurassa.

Syksy, paljaat varpaat, pikkuinen rusotus paistaa sandaaleista, syksy ei ole vielä alkanut tuoksumaan syksyltä, se kuulostaa curelta, jesus&mary chainilta ja iggyltä,

aamut ovat toisesta ulottuvuudesta, olen nälkäinen ja väsynyt, iltapäivät ja aamut, paikka jossa en tahdo olla, silmiä särkee, tuntuu että ne valuvat verta, se ei lopu, mikään ei lopu, iggyn passenger hoitaa rusentunutta päätä, minua pyydetään baareihin illoiksi

mutta kaikki on kuitenkin sitä samaa

ihan samaa kuin aina

mun aivot on maksalaatikkoa, jauhettu ihan paskaksi, miksi luulin että mikään olisi muuttunut, seinät ovat seiniä ja ikkunat sumussa, musiikki on täydellisyyttä mun korvissa, mun korvissa on melulle ainainen koti ääniä ääniä kiitos, ohuita ääniä, haluan kyvyn pyöriä ympäri, ympäri ämpäri tässä melussa tietysti, mulla on vatsassa paha olo,

mun päätä särkee ja sielua myös,

pitäisi tehdä asioita mutta kun en minä kuitenkaan vittu osaa

mun pitäisi tietää paljon sanoja

kelaan tätä laulua uudestaan ja uudestaan,

ja kun menen huomenna kirjastoon

sitä levyä ei tietenkään enää ole.

Mä olen sekoittanut itseni ja se vielä tappaa mut jossain

 mä olen sekoittanut itseni

tehnyt kaikista asioista maailman suurimpia

pelännyt seuraavaa ja seuraavaa ja seuraavaa.